Taistelu ohjaksista

Pitkä ja kivinen kärrytie työkaverin kanssa. Säästyykö oma takamus, jos luovut ohjaksista?

Miksi joidenkin kanssa keskusteleminen on kuin jatkuvaa kivikkoisella tiellä kärryttelyä – töyssyjä ja räminää? Onko yhteistyö tuomittu tuskaiseksi, vai voisiko jaettua taivalta jotenkin helpottaa?

Koska me ihmiset olemme erilaisia monella tavalla, on vain loogista, että myös viestimme kukin omalla tyylillämme. Jotkut haluavat pureskella asiaa perusteellisesti ennen kuin ilmoittavat tarkasti punnitun kantansa; toiset hahmottavat tilanteen nopeasti, ilmoittavat mielipiteensä aikailematta ja ryhtyvät toimintaan. Joskus tällaiset erot aiheuttavat hankausta vaikkapa työ- tai harrastusyhteisössä.

Viestintätyylejä voidaan eritellä monella tavalla. Yksi paljon käytetty jaottelu on yksinkertainen mutta kuvaava. Se muodostuu kolmesta hankalasta sanasta: aggressiivinen, epäassertiivinen ja assertiivinen. Suomennetaanpa: aggressiivinen tarkoittaa hyökkäävä viestintätyyliä, epäassertiivinen painvastoin alistuvaa viestintätyyliä. Assertiivinen tyyli on se, jonka jokaisen toivoisi omaksuvan: rakentava viestintätyyli.

Miten sitten toimii hyökkäävästi, alistuvasti tai rakentavasti puhuva? Todennäköisesti tunnistat seuraavista kuvauksista työtoverin, koulukaverin tai sukulaisen.

Hyökkäävällä tyylillä puhuva haluaa saada oman viestinsä perille ja tahtonsa läpi. Hän saattaa suhtautua muihin ja heidän mielipiteisiinsä vähättelevästi tai ivallisesti.

Alistuvan viestintätyylin omaksuu usein se, joka joutuu keskustelemaan hyökkäävän puhujan kanssa. Alistuvalla tyylillä viestivä kokee, ettei hänen mielipiteillään ja toiveillaan ole väliä, niitähän hädin tuskin kuunnellaan. Hän saattaa hyväksyä yhteiset päätökset, mutta purnata ratkaisuista jälkikäteen selän takana.

Rakentava viestintätyyli sijoittuu näiden kahden tyylin väliin. Rakentavasti keskusteleva sanoo selkeästi, mitä tarvitsee tai toivoo, mutta kuuntelee myös muiden näkemyksiä. Hänelle ei ole tärkeintä se, kuka ratkaisun keksi, vaan se, että sellaiseen päästiin yhdessä.

Kun kaikki pyrkivät omaksumaan rakentavan viestintätyylin, keskusteleminen on helpompaa. Jokaista kuunnellaan, ja jokainen saa osallistua.

Yhteisen pöydän ääressä juttelua voi avustaa myös ilman sanoja. Kun hidas ja nopea kohtaavat yhteisen asian edessä, kumpikin saattaa tuntea olonsa vähän epämukavaksi. Jos osapuolet mukauttavat tyyliään (sikäli kuin pystyvät) kohti toisen tyyliä, tilanne muuttuu luontevammaksi. Samalla tavalla äänenvoimakkuutta voidaan yrittää tuoda kohti yhteistä keskitietä.

Nämä konstit voivat tuntua sisällön kannalta pikku jutuilta, mutta niiden luomalla tunnelmalla voi olla iso merkitys yhteisen lopputuloksen kannalta. Kuuntelijan asenne ei riipu ainoastaan siitä, mitä puhuja sanoo, vaan myös siitä, miten hän sen sanoo.

Oman viestinnän mukauttamisessa ei siis aina ole kysymys luovuttamisesta tai mielistelystä, vaan yksinkertaisesti vuorovaikutuksen helpottamisesta. Jos ei kykene tai halua sovittaa tyyliään tilanteeseen, yhteisestä tapaamisesta voi tulla taistelu ohjaksista: kukin yrittää aina palauttaa keskustelun siihen, mihin edellisellä puheenvuorollaan jäi, ja osapuolet puhuvat toistensa ohi.

Yhtä tärkeää kuin oman tyylin tunnistaminen, on toisen tyylin ymmärtäminen. Kun tiedostamme, mikä tavoite kutakin ajaa eteenpäin, voimme ottaa sen huomioon ja antaa sille tilaa. Miksemme sopisi yhdessä juuri meille parhaiten soveltuvia toimintatapoja? Myös viestinnässä erilaisuus on rikkautta, ja kunkin vahvuuksia yhdistelemällä päästään tasaisinta reittiä perille.

Kuuntele paremmin etäpalavereissa – viisi vinkkiä kuuntelun tehostamiseen

Kuunteleminen on muutakin kuin kuulemista, vaikka varsinainen kuuleminen on toki edellytys kuuntelemiselle. Kuunteleminen on vastaanotetun kuulohavainnon ymmärtämistä, muistiin painamista ja muistista aiheeseen liittyvien asioiden palauttamista eli kuullun tulkitsemista ja arvioimista sekä kuultuun vastaamista. Kuunteleminen on siis prosessi ja kokonaisuudessaan vuorovaikutusta!

Kuuntelemisen moniulotteisuudesta johtuen kuunteleminen on haastavaa ja kuuntelemistilanteet sisältävät lisäksi lähes aina häiriötekijöitä. Etäyhteyspalavereissa kuuntelemisen haasteet lisääntyvät, sillä kuuntelemisesta jää helposti pois sosiaalinen paine kuunteluun. Huomiostamme saattaa myös kilpailla vielä runsaslukuisampi joukko kuuntelemisen haasteita; teknisten haasteiden lisäksi muun muassa perheenjäsenet.

Niinpä etäyhteyspalaverissa kuulijalta vaaditaan hieman enemmän. Tässä viisi vinkkiä kuuntelemisen tehostamiseksi ja helpottamiseksi:

Laita kamera päälle

Mikäli internetyhteys sallii, laita aina kamera päälle etäyhteyspalavereissa. Ymmärrän, että osaa oman kuvan näkyminen saattaa ahdistaa, mutta ehdotan, että kamerat olisivat päällä ainakin aluksi, jolloin on mahdollista nähdä kuulolla olevat.

Parasta on jos, voitte palaverin aluksi sopia, että kaikki käyttävät kamerakuvaa; niin puheenvuoroa pitävä kuin kuuntelevat. Kasvokkaistilanteissa katsekontakti sekä suuntaa kuunteluamme että antaa puhujalle palautetta kuuntelustamme, joten kamerayhteys jossain määrin mahdollistaa nämä nonverbaaliset viestit. Kun puheenvuorossa oleva näkee kuulijoiden olevan paikalla ja näkee heidän reaktionsa puheeseen, myös hänen on helpompi suunnata omaa puhettaan ja täten auttaa kuulijaa seuraamaan. Laittamalla kameran päälle saat myös itsesi sitoutumaan paremmin etäyhteyspalaveriinne.

Valmistaudu kuuntelemaan

Etäpalavereihin tulisi valmistautua myös kuuntelemaan, sillä niissä aiheen lämmittely ja kuulumis-smalltalk jäävät yleensä vähemmälle. Kuunteluun virittymiselle ei siis ole samalla tavalla aikaa kuin tavallisissa palavereissa.

Valmistautuessasi voit valmistautua nimenomaan kuunteluroolisi: mitä kuuntelen, miksi kuuntelen, mistä näkökulmasta kuuntelen. Kuuntelun tavoitteen kirkastaminen edistää kuuntelusi suuntaamista.

Poista kuuntelemisen esteet

Kuuntelemisessa on valtavasti esteitä ja helposti poistettavissa olevat häiriötekijät kannattaa minimoida. Jos mahdollista, etsi kuuntelulle rauhallinen tila, jossa muut äänet eivät häiritse kuunteluasi. Voit myös käyttää vastamelukuulokkeita. Suosittelen myös vähentämään etäpalaverin ajaksi muita virikkeitä ja esimerkiksi sulkemaan sähköpostin ja jopa jättämään puhelimen toiseen huoneeseen.

Sen lisäksi, että ulkoiset häiriötekijät kilpailevat kuunteluhuomiostamme, ehdimme kuunnellessamme ajatella paljon nopeammin kuin puhuja tuottaa puhetta. Täten omat ajatuksemme saattavat viedä meidät muualle, jolloin emme kuulleet, mitä juuri sanottiin. Seuraavat vinkit edistävät ajatusten pitämistä kuunneltavassa aiheessa.

Tee muistiinpanoja

Muistiinpanojen tekeminen edistää kuuntelemista. Itse teen etäpalavereista muistiota, vaikka en tarvitsisi niitä myöhemmin tai vaikka muistiota ei edellytettäisi, sillä se edistää kuunteluani ja pitää mieleni fokusoituneena yhteiseen keskusteluun.

Muistiinpanotekniikkaa kannattaa varioida aiheen ja kokousroolin mukaan: mikäli teet muistiinpanoja kuuntelemisesi suuntaamiseksi, voit kokeilla myös tavallisesta poikkeavia tekniikoita, kuten post it lappuja, mind map -karttaa tai avainsanojen listaamista.

Tee kuuntelua edistävää toimintaa

Mikäli tiedostat, että etäyhteyspalavereissa kuuntelemisesi herpaantuu muuhun toimintaan (esimerkiksi puhelimen näpräämiseen) valmistaudu palaveriin varaamalla ulottuvillesi kuuntelemista edistävää toimintaa. Kuuntelemista edistävä toiminta ei vie huomiota kuuntelemisesta tai kuormita ajattelua, mutta antaa esimerkiksi käsillesi tekemistä. Voit esimerkiksi piirrellä, värittää tai neuloa.

Jos pidät puhelimitse ideointi- ja keskustelupalavereja, joissa sinun ei tarvitse tehdä muistiinpanoja tai seurata presentaatiota, suosittelen kokeilemaan myös kävelypalaveria, sillä ulkona käveleminen saa ajatukset virtaamaan. Ota ulos mukaan hyvät kuulokkeet, niin kävelystä tulee vielä mielekkäämpää. Huolehdi kuitenkin, ettei mikrofonisi ota liiaksi tuulen ääntä, jolloin keskustelukumppanisikin on helppo kuunnella sinua.

Nämä vinkit sopivat tietenkin kameraa lukuunottamatta myös kasvokkaisiin palavereihin. Hyvin valmistautuneena ja tietoisesti aktiivisen kuunteluroolin ottamalla etäpalavereista saa vähintään yhtä paljon irti kuin tavallisista palavereista. Kuuntelu- ja etäyhteyshaasteille ei siis tarvitse alistua!

Neljän käden taktiikka

Millä mieli rahoittuu? Onko sallittua poistua tauolle, jos hirviöhyönteinen lähestyy?

Loihdi mieleesi kuva, jossa olet sinä työpäivän jälkeen. Miltä näyttää? Ilmestyykö verkkokalvolle reipas ja hyväntuulinen tyyppi, joka suuntaa tyytyväisenä vapaalle päivän työt tehtyään? Vai onko vastassa työmuurahainen, jonka silmät harittavat ja ote haparoi, kun työtä on tehty neljällä kädellä? Laske sitten, montako taukoa olet pitänyt tänään töissä. Voisiko näiden asioiden välillä olla yhteys?

Minä kuulun ihmisiin, jotka saattavat unohtua päätteen ääreen tuntikausiksi. Jos työ on mielekästä, saatan havahtua todellisuuteen vasta, kun aivot alkavat toimia tahmeasti ja energiavarastot on käytetty loppuun. Silloin työhuoneelta ryömii todellisuuteen aliravittu ja mieleltään rasittunut murkku. En kadehdi niitä, jotka joutuvat kohtaamaan sen ennen ateriaa.

Neuropsykologi ja aivotaitovalmentaja Nina Uusitalo ennusti viime lokakuussa Helsingin Sanomissa, että seuraava hyvinvointitrendi on ihmismieli, näin ruokavalion ja liikunnan jälkeen. Tätä arvioita ei ollut vaikeaa uskoa. Nimenomaan päätä kuormittavaa työtä tekee yhä useampi. 

Tilastokeskuksen viimevuotisen työolotutkimuksen mukaan digitalisaatio on lisännyt työn tempoa ja kiireen tuntua. Samaan aikaan monen työ on pirstaloitunut myös varsinaisen työajan ulkopuolelle. Viimeistään nyt jaksamisongelmien lisääntyminen pakottaa työnantajat ja koko yhteiskunnan miettimään, miten tällaisessa työssä taataan hyvinvointi.

Mieleen keskittyminen on näkynyt yhteiskunnassamme jo jonkin aikaa. Päiväkodissa ja koulussa opetetaan tunnetaitoja ja tietoista läsnäoloa. Työpaikoille tilataan mindfulnessia. Lehdissä tuntuu olevan yhä useammin juttuja aiheesta. 

Myös helposti lähestyttäviä kirjoja aivojen toiminnasta ja mielen hallinnasta on julkaistu jo reilu määrä, esim. juuri Nina Uusitalon ja Heli Isomäen Aivotaidot ja Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan Keskittymiskyvyn elvytysopas. 

Näissä aivojen käyttöohjeissa toistuu yksi neuvo: työtä olisi hyvä tauottaa usein. Tämä suhteellisen helppo ohje tuntuu kohtuuttoman hankalalta panna täytäntöön. Tuntuu turhalta pysäyttää pyörät juuri vauhtiin päästyään. Varsinkin silloin, kun pää ei vielä ilmoittele kaipaavansa taukoa. Ja meillehän on opetettu, että tehokkuus on hyve, kahvihuoneessa norkoilu ei.

Sen, joka tunnistaa nämä ajatukset, on hyvä muistuttaa itselleen, että työn tiuhaan tauottaminen palvelee nimenomaan tehokkuutta. Kun aivoja rasittaa pitkään, ne kuormittuvat. Lyhytkin tauko katkaisee rasituksen ja virkistää, ja pitää näin yllä aivojen toimintakykyä. 

Huotilainen ja Moisala kirjoittavat, että rauhoittuminen kuuluu kiireisessä työympäristössä toimivan ammattitaitoon, niin työssä kuin vapaalla. Uusitalo puolestaan neuvoo, että tietoisempia, lyhyitä rauhoittumishetkiä on hyvä pitää noin kolmen tunnin välein. Silloin voi keskittyä omaan hengitykseen tai tietoiseen läsnäoloon.

Minä aloin rauhoitella tauotta ahertavaa työmuurahaistani Pomodoro-tekniikan avulla. Niille, jotka eivät ole vielä tekniikkaan perehtyneet, kerrottakoon sen toimintaperiaate: hommia paiskitaan vain yhteen, ennalta päätettyyn asiaan keskittyen 25 minuuttia. Sen jälkeen pidetään 5 minuutin tauko. Sitten päätetään seuraava tehtävä, johon keskitytään seuraavat 25 minuuttia, minkä jälkeen on taas  5 minuutin tauon aika. Sykliä toistetaan lounaaseen saakka ja taas sen jälkeen. 

Pomodorointi auttoi minua oivaltamaan taukojen merkityksen käytännössä. On paljon mukavampaa lähteä töistä sinä virkeänä tyyppinä kuin hirviöhyönteisen varjokuvana. Kun palautuu jo päivän aikana, energiaa jää myös vapaalle.

Puhevalmentajana näen aivojen ja äänen toiminnan välillä mielenkiintoisia yhteyksiä. Myös äänelle huiliaika on tärkeää. Lyhyetkin tauot vaikka oppituntien tai asiakastapaamisten välissä auttavat ääntä palautumaan ja kestämään.

Tietoiseen rahoittumiseen käyvät oivallisesti tietynlaiset ääniharjoitukset. Se, joka haluaa kehittää äänenkäyttöään, mutta ei tunnu löytävän sille aikaa, voikin nitistää kaksi muurahaista yhdellä iskulla. Voit ladata alta pari tällaista harjoitusta.

Rauhallista työpäivän jatkoa!

Elämäni tärkein oppi

Sydänsuruinen Särkänniemessä. Löytyykö 23-vuotiaan kadonnut asenne lukitun kirjastonoven takaa?

Osaatko sanoa, mikä on ollut tärkein yksittäinen asia, jonka olet oppinut elämässäsi? 

Minun asiani on niin itsestään selvä, että sen myöntäminen vähän huvittaa. Mutta sillä on ollut tavattoman suuri vaikutus elämääni. Se on jopa johtanut minut nykyiseen ammattiini. 

Ilmoitin teini-iässä äidilleni, että haluaisin radiotoimittajaksi. Äiti toi varovasti esiin, että työ oli äänellisesti aika haastavaa. Hän sanoi, että meillä oli varsin samanlaiset äänet, enkä ehkä siltä osin soveltuisi työhön kovin hyvin. Äiti oli opettaja ja puhui monta tuntia päivässä, joten hän tiesi, miten ääni saattoi väsyä.

Ei johtunut siitä kommentista, etten lopulta päätynyt opiskelemaan journalistiikkaa vaan pohjoismaisia kieliä. Mutta tuon huomion jälkeen aloin kuunnella ihmisiä.

Neljäntenä opiskeluvuotenani lähdin vaihto-oppilaaksi Göteborgiin ja rakastuin. Nuori mies opiskeli intohimoisesti fysiikkaa ja keskusteli valistuneesti kasvatuksesta. Kun hän puhui, melkein tunsin ilman värähtelevän metrien päässä.

Sivusta katsojasta vaikutti, että hänellä riitti intohimoa kaikkiin tekemisiinsä. Minä suhtauduin omaan alaani melko ponnettomasti ja päämäärättömästi, vaikka kielten opiskeleminen olikin mielestäni kivaa. Hän koodasi, kiipeili, jonglöörasi, vislasi. Jos hän halusi osata jotain, hän opetteli.

Alkukesästä tulin takaisin Suomeen sydän särkyneenä. Kävin Särkänniemessä kesätöissä ja esiinnyin iloisena. Tein usein hommia autoradalla. Väsyin ääneeni, joka väsyi kymmenen tunnin työpäiviin. Väsyin kulkeman jonoa taaksepäin huvittelija kerrallaan ja kyselemään kyytiläisiä kierroksen viimeiseen vapaana olevaan autoon. Väsyin haikailemaan, ikävöimään ja käsittelemään. Viimein totesin, että minun piti tehdä asialle jotain. Se hetki oli nyt koittanut.

Valitettavasti se hetki sattui sijoittumaan juhannuspäivään, ja päättyi siihen, että nyin lukitun kirjaston ovenkahvaa. Mutta seuraavana päivänä pääsin käsiksi haluamaani kirjaan. Aloin lukea äänestä, ja innostuin siitä todella. Luin kirjaa töiden jälkeen ja vapaapäivinä mökillä. Tein harjoituksia ja ymmärsin, miten voisin käyttää ääntäni paremmin.

Kesän lopuksi pystyin seisomaan paikallani autoradan portilla ja huhuilemaan ajelijoita pitkälle jonoon vaivattomasti. Tunsin itseni vahvaksi. En ollut enää palasina, säröillä vain.

Kun lapsi haluaa päästä eteenpäin, se opettelee ryömimään, sitten konttaamaan ja lopulta kävelemään. Se haluaa viestiä toisten kanssa helpommin, joten se opettelee puhumaan. Vaihtokaverini ei ollut hukannut tätä asennetta. Minä olin, 23-vuotiaana.

Ihminen on aina kesken. Mutta se ei ole huono asia, vaan edellytys pärjäämiselle. Opimme jatkuvasti lisää maailmasta ja elämästä, siitä miten asiat tehdään ja mikä kannattaa, mikä ei. Entä jos oppiminen olisi määrätietoisemapaa? Entä jos kysyisi itseltään, mitä haluaa tehdä elämällään, ja opettelisi taitoja jotka vievät sitä kohti? Tai jos ryhtyisi omaksumaan jotain, mitä on aina halunnut osata?

Lähes aina voimme luoda uutta ja muuttaa asetelmia. Näin ajateltuna on oikeastaan aika turhaa käyttää energiaansa nykytilan murehtimiseen. Tämän asian uudelleen oivaltaminen on ollut tärkeimpiä yksittäisiä asioita, joita olen oppinut elämässäni. Oppiminen ei ole vain pienten puuhaa. Sen mitä olet nyt, ei tarvitse määritellä sitä, mitä olet tulevaisuudessa.

Entä äitini kommentti soveltuvuudestani puhetyöhön? Opin myöhemmin, että se on varsin yleinen harhaluulo. Jos puhujalla on tavanomainen puhekalusto, hän voi kyllä oppia käyttämään ääntään niin, ettei se rasita omaa kurkkua eikä kuulijan korvaa.

Kymmenen syytä, miksi jääkiekon maailmanmestaruus 2019 maistuu erityisen makealta

Ilman tarinaa maailmanmestaruus kuivuisi pian pelkäksi tilastomerkinnäksi. Kiekkoleijonien kolmatta MM-kultaa muistellaan kuitenkin pitkään, sillä heillä on tarina, joka herättää tunteita ja innostusta jopa ruotsalaisissa. Mutta mistä elementeistä tuo tarina koostuu? Mikä lopulta saa meidät huutamaan ilosta ja hyppäämään suihkulähteeseen keskellä yötä?

Kiekkohuumaa Tampereella 26.5.2019

1. Sympaattinen päähenkilö

Joukkue koostuu lähinnä SM-liigapelaajista, ja useimmat ovat ensikertalaisia MM-jäällä. He ovat lähempänä tavallista tallaajaa kuin NHL:n miljonäärit.

2. Altavastaajan asema

Juuri kukaan ei usko, että tämä miehistö pääsee turnauksessa pitkälle. Tie heittopussin asemasta absoluuttiselle huipulle on näyttävin mahdollinen.

3. Matkalla on vaikeuksia ja koettelemuksia

On etukäteen ylivoimaiselta vaikuttavia joukkueita NHL-tähtineen. Tulee tappio Saksalle. Venäjä-ottelussa tuomarit näyttävät suosivan itänaapuria. Finaalissa Kanada tekee avausmaalin ja vaikuttaa aluksi vievän Suomea miten tahtoo.

4. Näyttämö luo odotuksia

Loppuottelu pelataan Slovakian Bratislavassa. Juuri täällä Suomi voitti edellisen maailmanmestaruutensa 2011. Jukka Jalonen toimi silloinkin Suomen päävalmentajana. Pystyykö hän uusimaan tempun?

5. Arkkityyppiset hahmot

On taikuri Kaapo Kakko silmää nopeampine harhautuksineen. On pelastava enkeli Kevin Lankinen, joka kuin ihmeen kaupalla torjuu finaalissa 43 Kanadan laukausta. Valmentajana on viisas tietäjä Jukka Jalonen, joka älykkäällä taktiikallaan laulaa isot kiekkomaat suohon. Ja ennen kaikkea on joukkueen kapteeni Marko Anttila. Ystävilleen hän on Lempäälän lempeä jätti, mutta vastustajille pelottava Mörkö-Marko. Hän näyttää johtavan Suomen voittoon silkalla tahdonvoimalla.

6. Kasvutarina

Joukkue kasvaa ottelu ottelulta. Pelaajista moni ei vielä kauden alussa uskonut pääsevänsä edes maajoukkueeseen, saati sitten unelmoinut maailmanmestaruudesta. Voitoilla Ruotsista ja Venäjästä legenda alkaa muodostua. Marko Anttilan hahmo kasvaa turnauksen aikana myyttisiin mittoihin.

7. Yhteisöllisyys

Joukkue on enemmän kuin osiensa summa. Muilla mailla voi olla taitavampia yksilöitä, mutta suomalaiset pelaavat sovittua taktiikkaa noudattaen joukkueelle, eivät itselleen. Tämän voi nähdä pienoiskuvana Suomesta, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Luottamus kanssaihmisiin ja sopimusyhteiskuntaan on Suomessa tunnetusti korkealla tasolla.

8. Revanssi

Naisleijonilta maailmanmestaruus vietiin vain reilu kuukausi aiemmin epäreilulla tavalla, kun selvä voittomaali hylättiin. Nyt saadaan korjaava kokemus. Ja onhan tämä myös sananmukaisesti revanssi, sillä Suomi on tätä ennen kohdannut Kanadan kolmesti arvokisafinaalissa ja hävinnyt joka kerta.

9. Loppuhuipennus

Finaalissa Suomi nousee tappioasemasta rinnalle ja ohi. Sankarilla on myös onnea, kun vastustajan laukaukset kimpoilevat maalipuista. Loppu on heittäytyvää puolustustaistelua, kunnes uskomaton muuttuu todeksi ja Leijonat ovat mestareita.

10. Sankarin kotiinpaluu

Joukkue saapuu kyynelehtivien omaisten ja hurraavien kotijoukkojen eteen. Noviiseista on tullut mestareita.

Leijonien tarina on niin vahva, että omiensa esitykseen pettynyt Ruotsin lehdistökin ottaa suomalaisjoukkueen omakseen. Jo Aristoteles aikoinaan tiesi, että suurinta nautintoa tuottaa tarinan muoto, jossa sympaattinen päähenkilö kulkee vaikeuksien kautta voittoon. Ja näinhän siinä juuri kävi, siispä nautitaan! Ihanaa, Leijonat!

Artikulaatiosta uskottavuutta

Marja muisteli taannoin tätiä, joka usein harmitteli epäselvää puhettaan. Täti kaiketi ajatteli, että epätyydyttävä puhetapa oli osa hänen persoonallisuuttaan, eikä asialle voisi tehdä mitään.

Tätiä voi ymmärtää, sillä vanhojen tapojen muuttaminen voi tuntua ylivoimaiselta. Henkilö, jonka puheesta on työlästä saada selvää, voi esimerkiksi vaaratilanteessa kuitenkin yllättäen artikuloida veitsenterävästi. Epäselvä artikulaatio on tällöin omaksuttu tapa, jota voi muuttaa harjoittelemalla.

Erottuvat äänteet

Artikulaatio on ratkaisevaa sen kannalta, miten toimivaa puhe, tuo ääntelymme lopputuote on. Hyvin artikuloiva puhuja vakuuttaa ja vaikuttaa uskottavalta ja asiansa osaavalta. Häntä on helppoa ja miellyttävää kuunnella.

Selkeään artikulaatioon tarvitaan artikulaatioelinten, kuten kielen, huulten, poskien ja kitalaen yhteistyötä. Yhteistyö vaatii tarpeeksi aktiivista lihastyötä, niin että eri äänteet erottuvat toisistaan. Huonokuuloista ei välttämättä auta pelkkä puhevoimakkuuden nostaminen – yhtä tärkeää on se, etteivät äänteet puuroudu mössöksi, josta on hankala erottaa aata ja oota.

Ikävä kyllä meistä monella on taipumus reagoida jännittäviin tilanteisiin poskia ja leukaa jännittämällä ja nopeasti puhumalla. Ja juuri puhetilanteethan usein ovat jännittäviä – huono yhtälö!

Rentouta

Kasvolihasten rentouttamista kannattaa harjoitella jo etukäteen. Lihasjännitystä tarvitaan vain niissä lihaksissa, jotka osallistuvat äänteiden tuottamiseen. Muut voi pitää rentoina. Liika jännitys rajoittaa liikettä ja haittaa sointia.

Hidasta tempoa

Liiallinen puhenopeus voi tehdä puheen epäselväksi. Kun hieman malttaa jarruttaa, artikulaatioelimet ehtivät paremmin eri äänteiden edellyttämiin asentoihin.

Avaa suuta

Kun artikuloi selvästi, ei ääntä välttämättä tarvitse korottaa ja siten turhaan rasittaa. Jo pelkkä suun avaaminen laajemmalle tuo ääneen lisää kuuluvuutta.

Huolehdi vireystilasta

Puheen selkeyteen vaikuttavat sellaisetkin seikat kuin mielentila ja motivaatio. Ilo ja innostus laajentavat artikulaatioelinten liikkeitä, väsymys ja alakulo taas supistavat.

Harjoittele

Lääkkeeksi epäselvään artikulaatioon voi kokeilla vaikkapa yliartikuloimista. Se on kuin puhujan ylämäkijuoksua, hyvää kuntotreeniä kasvojen lihaksille. Katso pari harkkavinkkiä yllä olevasta videosta.

Artikulaatiota voi harjoitella myös hauskanhankalilla hokemilla

Ääni jäässä

Jotkut meistä kärsivät kylmästä enemmän kuin toiset. Kylmä voi tehdä hallaa myös äänelle. Mutta miksi?

Kylmä kangistaa

Kylmyys vetää hartiat korviin ja hampaat yhteen. Koko keho kangistuu. Seurauksena voi olla liikajännitystä, lihaskipuja sekä vääristynyt ryhti. Ne heijastuvat ääneen esimerkiksi kireytenä ja heikkona sointina.

Pakkanen kuivattaa

Pakkasilma on paitsi kylmää, myös kuivaa. Kuivuus vie kosteutta limakalvoilta koko ääntöväylässä, eli kurkunpäästä huulille ja nenään ulottuvassa kanavassa. Kuivat äänihuulet menettävät joustavuuttaan ja altistuvat silloin helpommin rasitukselle. Keho suojaa kurkunpään kuivia kudoksia vaurioilta erittämällä limaa.

Lämmitä, liiku ja nesteytä

Parhaiten puolustaudut kylmältä, kun pukeudut kunnolla. Kiedo kaulaan huivi tai kaksi. Suojaa myös hartiat.

Pysy liikkeessä, niin pysyt lämpimänä – jököttäminen jäykistää.

Hengitä kylmällä sisään nenän kautta, jos mahdollista. Näin ilma hieman lämpenee ja kostuu nenäontelossa, ennen kuin pääsee kosketuksiin kurkunpään kanssa.

Kosteuta limakalvoja juomalla tarpeeksi vettä hyvissä ajoin ennen puhumista. Riittävä nesteytys voi vähentää limaneritystä.

Pikaisempaa apua kuivuuteen saat hengittämällä höyryä vesipiipusta tai höyryävästä kattilasta. Huoneilmaa voit kostuttaa siihen tarkoitetulla laitteella tai vaikkapa kuivattamalla pyykkiä makuuhuoneessa.

Kupillinen kuumaa lämmittää ja rentouttaa koko kehoa. Nauti lisäksi vettä, sillä kahvi ja tee saattavat kuivattaa.

Haavi auki!

Kuvittele että olisi olemassa lääke, joka saisi äänesi kulkemaan paremmin, tekisi puheestasi selkeämpää, rentouttaisi kehoasi ja poistaisi pääkivun. Kuulostaa hyvältä, mistä sitä saa? Lääke on ulottuvilla niille, jotka jännittävät leukaansa (se tarkoittaa suurinta osaa meistä). Sitä voi käyttää missä tahansa, milloin tahansa, ilmaiseksi: Anna leukasi pudota.

Puremme leukoja yhteen esimerkiksi silloin, kun jännitämme ja stressaamme, keskitymme tai pidättelemme tunteenpurkauksia. Maailman tunnetuimpiin äänenkäytön opettajiin lukeutuva Kristin Linklater huomauttaa, että lapsuuden jälkeen olemme paljon tottuneempia pitämään leukamme kiinni kuin auki. Kuinka usein huudamme, nauramme tai edes haukottelemme vapautuneesti? Kuinka usein päästämme leuan aukeamaan kunnolla? Vähän käytettyinä leuan lihakset menettävät elastisuuttaan ja pituuttaan.

Jännittynyt leuka pienentää suuhun jäävää tilaa, mikä hankaloittaa äänen sointia. Myös eri äänteitä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan, jos leukaa ei saa aukeamaan. Leukaa voivat kiristää paitsi psykologiset tekijät, myös hartiajumit, sillä yläleuka liikkuu niskan lihasten avulla. Jännitys aiheuttaa usein päänsärkyä. Onneksi yhteys toimii myös toisin päin – leuan rentouttaminen saattaa auttaa purkamaan jännitystä hartioissa.

Katso videosta, miten voit testata leukasi rentouden.

Lisää aiheesta:
Linklater K. Freeing the natural voice: Imagery and art in the practice of voice and language. London: Nick Hern Books, 2006.