Työssä onnistuu parhaiten, kun tuntee työvälineensä ja on harjoitellut niiden käyttöä, sehän on selvä. Mutta käsi pystyyn, kuka on harjoittanut omaa ääntänsä, vaikka se on tämän päivän työelämässä monelle se tärkein instrumentti? Äänenkäyttöä voi harjoitella vaikkapa yksityistunneilla. Sellaisia tarjoaa esimerkiksi Vokomotiivin Yksilöllinen äänitreeni. Mitä noilla tunneilla sitten oikein tapahtuu? Pääset nyt kurkistamaan kolmen oppilaani tunneille. Olen kysynyt heiltä kaikilta luvan tämän kirjoituksen julkaisemiseen.
Aluksi kuulen oppilaani toiveita ja tarpeita. Kysyn millaista työtä hän tekee, paljonko hän on äänessä päivittäin ja mihin hän erityisesti kaipaa apua. Varsinainen treeni alkaa äänenkäytön perusharjoituksilla, jotka liittyvät esimerkiksi hengitykseen, äänen sointiin ja artikulaatioon. Harjoittelun lomassa avaan, miten ääni muodostuu kehossa ja miten harjoitteet vaikuttavat. Tähän asti opetus on varsin samankaltaista, oli oppilaana minkä ammatin edustaja hyvänsä. Mutta kun harjoituksia aletaan räätälöidä erilaisia toimenkuvia tukeviksi, tunneista muotoutuu hyvinkin erilaisia.
Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden opastaa pörssianalyytikkoa äänenkäytössä. Hänen työnään oli esitelmöidä verkossa englanniksi pörssikurssien liikkeistä, käyrien ja diagrammien kuvittaessa selostusta. Hänen äidinkielensä ei ollut englanti vaan suomi. Analyytikko toivoi puheeseensa lisää lämpöä ja vakuuttavuutta, ja hän halusi päästä eroon monotonisuudesta.
Emme käyneet heti pörssikurssien kimppuun, vaan aloitimme aivan toisesta tyylilajista. Harjoittelimme sadun lukemista kaikkea mahdollista liioitellen, niin kuin pienelle lapselle on tapana lukea. Siitä siirryimme aikuisten fiktion kautta asiatekstiin, ja vasta lopuksi hänen työteksteihinsä. Luimme aluksi suomeksi ja vasta sitten englanniksi. Oli tärkeää aloittaa suomen kielellä, koska se oli hänen tunteidensa kieli.
Vähitellen oppilaani harjaantui käyttämään tarinankerronnan keinoja analyyseissaan. Pörssien nousukiidot, romahdukset ja kuplat alkoivat saada erilaisia sävyjä. Luenta muuttui kiinnostavammaksi, ja tällaisen maallikonkin oli mahdollista ymmärtää jotakin hänen käsittelemistään monimutkaisista kokonaisuuksista. Huomasimme, että pörssin ja sadun maailmoilla on jotakin yhteistä: molempiin sisältyy dramatiikkaa.
Hiljattain tunnilleni ilmestyi taikuri Johannes Malkamäki. Hänen taikuutensa ei ollutkaan pelkkää perinteistä magiaa, vaan myös standup-komiikkaa. Hän oli nimittäin kirjoittanut varsin taidokkaita juontoja johdatellakseen yleisöä temppuihin — ja harhaan. Harjoittelimme hämyisiä äänensävyjä, joilla luodaan tihenevää tunnelmaa ja hiipivää jännitystä, kunnes…tadaa! temppu saa yllättävän kliimaksinsa maestron äänen soidessa kirkkaana.
Tätä kirjoittaessani minulla on oppilaana kuvailutulkki Carita Lehtniemi. Moni saattaa kuulla ensimmäistä kertaa kyseisestä ammatista. Näkövammaisten liiton sivuilla työtä kuvaillaan näin: ”Kuvailutulkkaus on esineen, asian, taideteoksen tai vaikka tapahtuman kuvailua näkövammaiselle ihmiselle. Kuvailutulkkausta käytetään esimerkiksi televisiosarjoissa ja elokuvissa, jolloin näkövammaiselle katsojalle kerrotaan näyttelijöiden ilmeet ja eleet.”
Ääninäyttelemistä kuvailutulkkaus ei suinkaan ole. Jos tulkki äityisi vaikkapa raastavan tuskaisaan tai hilpeän humoristiseen tulkintaan, palvelun käyttäjä mitä luultavimmin vain ärsyyntyisi. Toisaalta, jos esimerkiksi elokuvan kohtaus henkii vahvasti tunnelmaa, pelkkä neutraali nähdyn kuvaileminen jättäisi kokemuksen puolitiehen. Kuvailutulkkaus onkin varsin hienovaraista äänenkäyttöä. Miten välittää tunnelmaa ja tunteita siten, ettei kuulijan huomio kiinnity itse tulkkaukseen? Siihen etsimme vastauksia oppilaani Caritan kanssa.
Tervetuloa siis Yksilölliseen äänitreeniin! Mikä ikinä ammattisi onkaan, voit olla varma siitä, että otamme sen erityispiirteet huomioon. Me vokomotiivilaiset teemme parhaamme, että menestyt työssäsi myös äänellisesti.