Päivä päivältä paremmaksi esiintyjäksi

Mari Manninen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa  siitä, miten esiintymis- ja viestintätaitojen puute on haitaksi suomalaiselle tieteelle. Vaikka tutkimuksen sisältö olisi timanttia, heikko esiintyminen ja vaikeaselkoinen tai lähes olematon viestintä ei vakuuta kollegoita, rahoittajia eikä päättäjiä.

Esiintymisen merkittävä rooli mietitytti aikoinaan jo Aristotelesta, joka olisi suonut sisällön ja parhaiden argumenttien voittavan. Kaikkien ei tarvitse esiintyä samalla tavalla, mutta jos argumenttejaan ei osaa esittää toisille ymmärrettävästi, jää yksin osaamisensa kanssa.

Suomessa on onneksi herätty esiintymis- ja viestintätaitojen harjoittelemiseen, vaikkakin myöhään. Ikävä kyllä usein koulutusta hankitaan vasta sitten, kun suurelle yleisölle esiintyminen on ajankohtaista. Pari viikkoa on lyhyt aika muuttaa vuosien aikana luotuja tottumuksia.

Entä jos näkisimme esiintymisen laajempana ilmiönä kuin konferenssipuheina ja seminaariesitelminä? Tapaamme ihmisiä päivittäin. Yhtä lailla näissä kohtaamisissa esiinnymme – eduksemme tai emme – ja luomme itsestämme vaikutelmaa. Uimista ei tarvitse opetella altaan syvässä päässä. Tässä muutama keino, joilla voit edetä pienin askelin kohti parempaa esiintymistä, joka päivä.

Puhu kuulijallesi. Yksi suomalaisten helmasynneiksi kutsutuista tavoista on, että emme avaa suuta puhuessamme. Äänteet eivät erotu toisistaan ja puhe jää nalkkiin omaan suuhun. Liikkuva leuka ja selkeä artikulaatio tekevät puheesta helpommin ymmärrettävää ja parantavat äänen sointia. Tarkista aina välillä päivän aikana, puretko hampaitasi yhteen. Rentouta leuka ja jätä hampaiden väliin tilaa.

Hengitä. Ilman äänihuulten läpi virtaavaa ilmaa ei ole ääntä. Hengityksellä säädellään puhetta monella tasolla, esimerkiksi äänen voimakkuutta ja fraasien pituutta. Jos hengitys jää pinnalliseksi, soivan ja kiinteän äänen tuottaminen on hankalaa. Aloita aamusi hengittelemällä syvään ja sihisemällä ilma ulos mahdollisimman pitkällä s-äänteellä – treenaat näin hengityslihaksiasi.

Puhu elävästi. Tasapaksua puhetta on raskasta seurata. Kuulijoiden on todettu pitävän luennoitsijan äänellistä ilmaisua hyvänä silloin, kun se on vaihtelevaa ja apuna sanoman ymmärtämisessä, vaikkapa painotuksin (esim. Gelang 2008). Kokeile matalia ääniä, sitten korkeita. Puhu hiljaa, kokeile kovempaa. Hidasta, nopeuta. Liioittele löytääksesi uutta. Aloita ilmaisusi laajentaminen pienistä fraaseista: Huomenta. Otatko kahvia? Anteeksi, jään pois tällä pysäkillä.

Käytä kehoasi. Kertooko kehosi innostuksesta vai väsymyksestä? Käännä päätäsi ja ota katsekontaktia osoittaaksesi, että puhut kaikille tilassa olijoille. Käytä käsiäsi seuraussuhteiden havainnollistamiseen. Käytä jalkojasi ottamaan tilassa askel tai kaksi. Rentouttaako liike? Kokeile eri tapoja hyödyntää eleitä ja tuumaa, mitkä sopivat parhaiten sinulle itsellesi ja puhetilanteeseesi.

 

Lisää aiheesta:
Gelang, M. Actiokapitalet. Åstorp: Retorikförlaget; 2008.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *