Päivä päivältä paremmaksi esiintyjäksi

Mari Manninen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa  siitä, miten esiintymis- ja viestintätaitojen puute on haitaksi suomalaiselle tieteelle. Vaikka tutkimuksen sisältö olisi timanttia, heikko esiintyminen ja vaikeaselkoinen tai lähes olematon viestintä ei vakuuta kollegoita, rahoittajia eikä päättäjiä.

Esiintymisen merkittävä rooli mietitytti aikoinaan jo Aristotelesta, joka olisi suonut sisällön ja parhaiden argumenttien voittavan. Kaikkien ei tarvitse esiintyä samalla tavalla, mutta jos argumenttejaan ei osaa esittää toisille ymmärrettävästi, jää yksin osaamisensa kanssa.

Suomessa on onneksi herätty esiintymis- ja viestintätaitojen harjoittelemiseen, vaikkakin myöhään. Ikävä kyllä usein koulutusta hankitaan vasta sitten, kun suurelle yleisölle esiintyminen on ajankohtaista. Pari viikkoa on lyhyt aika muuttaa vuosien aikana luotuja tottumuksia.

Entä jos näkisimme esiintymisen laajempana ilmiönä kuin konferenssipuheina ja seminaariesitelminä? Tapaamme ihmisiä päivittäin. Yhtä lailla näissä kohtaamisissa esiinnymme – eduksemme tai emme – ja luomme itsestämme vaikutelmaa. Uimista ei tarvitse opetella altaan syvässä päässä. Tässä muutama keino, joilla voit edetä pienin askelin kohti parempaa esiintymistä, joka päivä.

Puhu kuulijallesi. Yksi suomalaisten helmasynneiksi kutsutuista tavoista on, että emme avaa suuta puhuessamme. Äänteet eivät erotu toisistaan ja puhe jää nalkkiin omaan suuhun. Liikkuva leuka ja selkeä artikulaatio tekevät puheesta helpommin ymmärrettävää ja parantavat äänen sointia. Tarkista aina välillä päivän aikana, puretko hampaitasi yhteen. Rentouta leuka ja jätä hampaiden väliin tilaa.

Hengitä. Ilman äänihuulten läpi virtaavaa ilmaa ei ole ääntä. Hengityksellä säädellään puhetta monella tasolla, esimerkiksi äänen voimakkuutta ja fraasien pituutta. Jos hengitys jää pinnalliseksi, soivan ja kiinteän äänen tuottaminen on hankalaa. Aloita aamusi hengittelemällä syvään ja sihisemällä ilma ulos mahdollisimman pitkällä s-äänteellä – treenaat näin hengityslihaksiasi.

Puhu elävästi. Tasapaksua puhetta on raskasta seurata. Kuulijoiden on todettu pitävän luennoitsijan äänellistä ilmaisua hyvänä silloin, kun se on vaihtelevaa ja apuna sanoman ymmärtämisessä, vaikkapa painotuksin (esim. Gelang 2008). Kokeile matalia ääniä, sitten korkeita. Puhu hiljaa, kokeile kovempaa. Hidasta, nopeuta. Liioittele löytääksesi uutta. Aloita ilmaisusi laajentaminen pienistä fraaseista: Huomenta. Otatko kahvia? Anteeksi, jään pois tällä pysäkillä.

Käytä kehoasi. Kertooko kehosi innostuksesta vai väsymyksestä? Käännä päätäsi ja ota katsekontaktia osoittaaksesi, että puhut kaikille tilassa olijoille. Käytä käsiäsi seuraussuhteiden havainnollistamiseen. Käytä jalkojasi ottamaan tilassa askel tai kaksi. Rentouttaako liike? Kokeile eri tapoja hyödyntää eleitä ja tuumaa, mitkä sopivat parhaiten sinulle itsellesi ja puhetilanteeseesi.

 

Lisää aiheesta:
Gelang, M. Actiokapitalet. Åstorp: Retorikförlaget; 2008.

Trumpin eetos

Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisten aikaan ihmiset ympäri maailmaa ovat kuunnelleet korvat höröllään uuden presidentin lausuntoja. Yhdysvalloissa mielipide on jakautunut: toisten mielestä Donald Trump on kaivattu kansan puolestapuhuja, toisten mielestä härski populisti.

Retoriikassa kutsutaan eetokseksi sitä kuvaa, jonka kuulija mudostaa puhujasta tietyssä puhetilanteessa. Kuva rakentuu puhujan asiantuntijuuden ja luonteen sekä hänen yleisöä kohtaan osoittamansa asenteen perusteella. Eetos kertoo puhujan uskottavuudesta ja on siten yksi vaikuttamisen keinoista.

Vaikka eetos muodostuu esiintymisen aikana, siihen vaikuttavat kuulijan aiemmat käsitykset puhujasta, esimerkiksi puhujan tausta ja varhaisemmat sanomiset ja teot. Esiintyminen voi vahvistaa jo muodostunutta kuvaa tai sitten muuttaa sitä. Eetos ei siis ole yhdellä esiintymisellä ansaittu muuttumaton tila, vaan jatkumo, johon kaikki puhujan esiintymiset vaikuttavat.

Puhujan yleisö on tuskin koskaan yhtenäinen joukko, ja tämän takia eetoksia on puhujalla useampia. Sama puhuja voi olla toiselle sankari, toiselle tekopyhä juonittelija.

Trump esiintyi virkaanastujaisissaan samalla tyylillä kuin koko vaalikampanjansa ajan. Hän ei ottanut omakseen presidentin roolille ominaista, sovittelevaa ja hillittyä puhetapaa. The Washington Post uutisoi, että ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuheessa esiintyivät esimerkiksi sanat verilöyly, vuotaa verta ja hautakivi.

Trump kritisoi kovin sanoin edeltäjäänsä ja muita poliittisia vallanpitäjiä: he jaksavat valittaa, mutta eivät saa mitään aikaan. Virassaan aloittava presidentti lupasi, että hänen avullaan Amerikka saa takaisin työpaikkansa, rajansa, vaurautensa ja unelmansa.

Esiintymisellään Trump osoitti, ettei presidentin rooliin astuminen muovannut häntä joustavammaksi tai taivuttanut häntä kumartamaan auktoriteetteja. Pitäytymällä tyylilleen uskollisena hän teki näkyväksi etäisyyden itsensä ja kritisoimansa poliittisen eliitin välillä. Trump vahvisti siis esiintymisellä eetostaan niin kannattajiensa kuin vastustajiensa joukoissa.

Liike-elämässä tällainen eetos näyttää tuottaneen tulosta. Sitä hyödyntäen Trump on myös onnistunut vakuuttamaan äänestäjänsä. Mutta auttaako se häntä saavuttamaan ne kunnianhimoiset tavoitteet, jotka hän on asettanut presidenttikaudelleen? Kulloisenkin kuulijan ratkaistavaksi jää, vakuuttaako Trump.

Aito puhetaito

Aristoteles ymmärsi jo yli 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, että puhetaitoa kannattaa kehittää, mutta silti kaikki eivät ole vieläkään hoksanneet asian tärkeyttä. Puhumisen harjoittelua pidetään jotenkin hävettävänä: esimerkiksi poliitikoita, joiden tiedetään saaneen puheopetusta, ei pidetä ”aitoina”, sillä puhetapa mielletään osaksi luonnollisella tavalla kehittynyttä persoonallisuutta.

Mutta mikä sitten on aitoa ja luonnollista? Saman logiikan mukaan emme saa puuttua ulkonäköömme, ettei se muutu epäaidoksi. Annetaan siis karvojen kasvaa, luovutaan meikeistä ja pukeudutaan vaikka muovikasseihin, tai mitä nyt sattuu käden ulottuvilla olemaan! Kuntosalilla käyminen ja muu kehonmuokkaus; se vasta hävettävää onkin! Aito, luonnollinen ihminen antaa kehonsa muokkautua itsestään.

Vai voisiko sittenkin ajatella, että ihminen joka harjoittelee äänenkäyttöä, puheilmaisua ja vuorovaikutustaitoja, yksinkertaisesti hankkii keinoja ilmaista aitoja tunteitaan ja luonnollisia tarpeitaan, ja siten paremmat edellytykset muodostaa yhteyksiä muihin ihmisiin? Ja poliitikoihin palataksemme, äänenkäytön ja retoriikan taitajalla on selvä etumatka kilpailijoihinsa.