Artikulaatiosta uskottavuutta

Marja muisteli taannoin tätiä, joka usein harmitteli epäselvää puhettaan. Täti kaiketi ajatteli, että epätyydyttävä puhetapa oli osa hänen persoonallisuuttaan, eikä asialle voisi tehdä mitään.

Tätiä voi ymmärtää, sillä vanhojen tapojen muuttaminen voi tuntua ylivoimaiselta. Henkilö, jonka puheesta on työlästä saada selvää, voi esimerkiksi vaaratilanteessa kuitenkin yllättäen artikuloida veitsenterävästi. Epäselvä artikulaatio on tällöin omaksuttu tapa, jota voi muuttaa harjoittelemalla.

Erottuvat äänteet

Artikulaatio on ratkaisevaa sen kannalta, miten toimivaa puhe, tuo ääntelymme lopputuote on. Hyvin artikuloiva puhuja vakuuttaa ja vaikuttaa uskottavalta ja asiansa osaavalta. Häntä on helppoa ja miellyttävää kuunnella.

Selkeään artikulaatioon tarvitaan artikulaatioelinten, kuten kielen, huulten, poskien ja kitalaen yhteistyötä. Yhteistyö vaatii tarpeeksi aktiivista lihastyötä, niin että eri äänteet erottuvat toisistaan. Huonokuuloista ei välttämättä auta pelkkä puhevoimakkuuden nostaminen – yhtä tärkeää on se, etteivät äänteet puuroudu mössöksi, josta on hankala erottaa aata ja oota.

Ikävä kyllä meistä monella on taipumus reagoida jännittäviin tilanteisiin poskia ja leukaa jännittämällä ja nopeasti puhumalla. Ja juuri puhetilanteethan usein ovat jännittäviä – huono yhtälö!

Rentouta

Kasvolihasten rentouttamista kannattaa harjoitella jo etukäteen. Lihasjännitystä tarvitaan vain niissä lihaksissa, jotka osallistuvat äänteiden tuottamiseen. Muut voi pitää rentoina. Liika jännitys rajoittaa liikettä ja haittaa sointia.

Hidasta tempoa

Liiallinen puhenopeus voi tehdä puheen epäselväksi. Kun hieman malttaa jarruttaa, artikulaatioelimet ehtivät paremmin eri äänteiden edellyttämiin asentoihin.

Avaa suuta

Kun artikuloi selvästi, ei ääntä välttämättä tarvitse korottaa ja siten turhaan rasittaa. Jo pelkkä suun avaaminen laajemmalle tuo ääneen lisää kuuluvuutta.

Huolehdi vireystilasta

Puheen selkeyteen vaikuttavat sellaisetkin seikat kuin mielentila ja motivaatio. Ilo ja innostus laajentavat artikulaatioelinten liikkeitä, väsymys ja alakulo taas supistavat.

Harjoittele

Lääkkeeksi epäselvään artikulaatioon voi kokeilla vaikkapa yliartikuloimista. Se on kuin puhujan ylämäkijuoksua, hyvää kuntotreeniä kasvojen lihaksille. Katso pari harkkavinkkiä yllä olevasta videosta.

Artikulaatiota voi harjoitella myös hauskanhankalilla hokemilla

Ääni jäässä

Jotkut meistä kärsivät kylmästä enemmän kuin toiset. Kylmä voi tehdä hallaa myös äänelle. Mutta miksi?

Kylmä kangistaa

Kylmyys vetää hartiat korviin ja hampaat yhteen. Koko keho kangistuu. Seurauksena voi olla liikajännitystä, lihaskipuja sekä vääristynyt ryhti. Ne heijastuvat ääneen esimerkiksi kireytenä ja heikkona sointina.

Pakkanen kuivattaa

Pakkasilma on paitsi kylmää, myös kuivaa. Kuivuus vie kosteutta limakalvoilta koko ääntöväylässä, eli kurkunpäästä huulille ja nenään ulottuvassa kanavassa. Kuivat äänihuulet menettävät joustavuuttaan ja altistuvat silloin helpommin rasitukselle. Keho suojaa kurkunpään kuivia kudoksia vaurioilta erittämällä limaa.

Lämmitä, liiku ja nesteytä

Parhaiten puolustaudut kylmältä, kun pukeudut kunnolla. Kiedo kaulaan huivi tai kaksi. Suojaa myös hartiat.

Pysy liikkeessä, niin pysyt lämpimänä – jököttäminen jäykistää.

Hengitä kylmällä sisään nenän kautta, jos mahdollista. Näin ilma hieman lämpenee ja kostuu nenäontelossa, ennen kuin pääsee kosketuksiin kurkunpään kanssa.

Kosteuta limakalvoja juomalla tarpeeksi vettä hyvissä ajoin ennen puhumista. Riittävä nesteytys voi vähentää limaneritystä.

Pikaisempaa apua kuivuuteen saat hengittämällä höyryä vesipiipusta tai höyryävästä kattilasta. Huoneilmaa voit kostuttaa siihen tarkoitetulla laitteella tai vaikkapa kuivattamalla pyykkiä makuuhuoneessa.

Kupillinen kuumaa lämmittää ja rentouttaa koko kehoa. Nauti lisäksi vettä, sillä kahvi ja tee saattavat kuivattaa.

Haavi auki!

Kuvittele että olisi olemassa lääke, joka saisi äänesi kulkemaan paremmin, tekisi puheestasi selkeämpää, rentouttaisi kehoasi ja poistaisi pääkivun. Kuulostaa hyvältä, mistä sitä saa? Lääke on ulottuvilla niille, jotka jännittävät leukaansa (se tarkoittaa suurinta osaa meistä). Sitä voi käyttää missä tahansa, milloin tahansa, ilmaiseksi: Anna leukasi pudota.

Puremme leukoja yhteen esimerkiksi silloin, kun jännitämme ja stressaamme, keskitymme tai pidättelemme tunteenpurkauksia. Maailman tunnetuimpiin äänenkäytön opettajiin lukeutuva Kristin Linklater huomauttaa, että lapsuuden jälkeen olemme paljon tottuneempia pitämään leukamme kiinni kuin auki. Kuinka usein huudamme, nauramme tai edes haukottelemme vapautuneesti? Kuinka usein päästämme leuan aukeamaan kunnolla? Vähän käytettyinä leuan lihakset menettävät elastisuuttaan ja pituuttaan.

Jännittynyt leuka pienentää suuhun jäävää tilaa, mikä hankaloittaa äänen sointia. Myös eri äänteitä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan, jos leukaa ei saa aukeamaan. Leukaa voivat kiristää paitsi psykologiset tekijät, myös hartiajumit, sillä yläleuka liikkuu niskan lihasten avulla. Jännitys aiheuttaa usein päänsärkyä. Onneksi yhteys toimii myös toisin päin – leuan rentouttaminen saattaa auttaa purkamaan jännitystä hartioissa.

Katso videosta, miten voit testata leukasi rentouden.

Lisää aiheesta:
Linklater K. Freeing the natural voice: Imagery and art in the practice of voice and language. London: Nick Hern Books, 2006.

Päivä päivältä paremmaksi esiintyjäksi

Mari Manninen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa  siitä, miten esiintymis- ja viestintätaitojen puute on haitaksi suomalaiselle tieteelle. Vaikka tutkimuksen sisältö olisi timanttia, heikko esiintyminen ja vaikeaselkoinen tai lähes olematon viestintä ei vakuuta kollegoita, rahoittajia eikä päättäjiä.

Esiintymisen merkittävä rooli mietitytti aikoinaan jo Aristotelesta, joka olisi suonut sisällön ja parhaiden argumenttien voittavan. Kaikkien ei tarvitse esiintyä samalla tavalla, mutta jos argumenttejaan ei osaa esittää toisille ymmärrettävästi, jää yksin osaamisensa kanssa.

Suomessa on onneksi herätty esiintymis- ja viestintätaitojen harjoittelemiseen, vaikkakin myöhään. Ikävä kyllä usein koulutusta hankitaan vasta sitten, kun suurelle yleisölle esiintyminen on ajankohtaista. Pari viikkoa on lyhyt aika muuttaa vuosien aikana luotuja tottumuksia.

Entä jos näkisimme esiintymisen laajempana ilmiönä kuin konferenssipuheina ja seminaariesitelminä? Tapaamme ihmisiä päivittäin. Yhtä lailla näissä kohtaamisissa esiinnymme – eduksemme tai emme – ja luomme itsestämme vaikutelmaa. Uimista ei tarvitse opetella altaan syvässä päässä. Tässä muutama keino, joilla voit edetä pienin askelin kohti parempaa esiintymistä, joka päivä.

Puhu kuulijallesi. Yksi suomalaisten helmasynneiksi kutsutuista tavoista on, että emme avaa suuta puhuessamme. Äänteet eivät erotu toisistaan ja puhe jää nalkkiin omaan suuhun. Liikkuva leuka ja selkeä artikulaatio tekevät puheesta helpommin ymmärrettävää ja parantavat äänen sointia. Tarkista aina välillä päivän aikana, puretko hampaitasi yhteen. Rentouta leuka ja jätä hampaiden väliin tilaa.

Hengitä. Ilman äänihuulten läpi virtaavaa ilmaa ei ole ääntä. Hengityksellä säädellään puhetta monella tasolla, esimerkiksi äänen voimakkuutta ja fraasien pituutta. Jos hengitys jää pinnalliseksi, soivan ja kiinteän äänen tuottaminen on hankalaa. Aloita aamusi hengittelemällä syvään ja sihisemällä ilma ulos mahdollisimman pitkällä s-äänteellä – treenaat näin hengityslihaksiasi.

Puhu elävästi. Tasapaksua puhetta on raskasta seurata. Kuulijoiden on todettu pitävän luennoitsijan äänellistä ilmaisua hyvänä silloin, kun se on vaihtelevaa ja apuna sanoman ymmärtämisessä, vaikkapa painotuksin (esim. Gelang 2008). Kokeile matalia ääniä, sitten korkeita. Puhu hiljaa, kokeile kovempaa. Hidasta, nopeuta. Liioittele löytääksesi uutta. Aloita ilmaisusi laajentaminen pienistä fraaseista: Huomenta. Otatko kahvia? Anteeksi, jään pois tällä pysäkillä.

Käytä kehoasi. Kertooko kehosi innostuksesta vai väsymyksestä? Käännä päätäsi ja ota katsekontaktia osoittaaksesi, että puhut kaikille tilassa olijoille. Käytä käsiäsi seuraussuhteiden havainnollistamiseen. Käytä jalkojasi ottamaan tilassa askel tai kaksi. Rentouttaako liike? Kokeile eri tapoja hyödyntää eleitä ja tuumaa, mitkä sopivat parhaiten sinulle itsellesi ja puhetilanteeseesi.

 

Lisää aiheesta:
Gelang, M. Actiokapitalet. Åstorp: Retorikförlaget; 2008.

Äänen hyvinvointi lisää työyhteisön hyvinvointia

Yle kirjoitti keskiviikkona ympäristöministeriön asetuksesta, jolla säädetään rajat avotoimistojen melulle. Avotoimistossa työskennelleenä riemastuin. Konttorimelu on stressaavaa ja häiritsee keskittymistä.

Jokin jutussa kuitenkin tökkäsi. Siinä ei mainita sanallakaan työntekijän hyvinvointia, johon asetus ensisijaisesti vaikuttaa. Haastateltu ympäristöneuvos kertoo, että asetuksen keskeisenä tavoitteena on parantaa työtehoa ja tuottavuutta.

Syntyy ikävä kuva, että työntekijän hyvinvoinnilla on merkitystä vasta silloin, kun se vaikuttaa työnantajan taloudelliseen menestykseen.

Viime vuosituhannen lopussa Suomessa arvioitiin olevan n. 900 000 työntekijää, joiden työkyky on suoraan riippuvainen äänestä. Vähintään satunnaisista ääniongelmista kärsii eri tutkimusten mukaan 20–80 % äänityöläisistä. Ääniongelmilla ja niistä aiheutuvilla poissaoloilla on väistämättä taloudellisia vaikutuksia. Mutta onko se oikea lähtökohta työolojen muuttamiselle?

Äänen hyvinvointi lisää työyhteisön hyvinvointia useammalla tavalla kuin äkkiseltään tullaan ajatelleeksi:

Äänen huoltaminen ylläpitää terveyttä. Kokki tuskin kokkaisi vuotavalla kattilalla. Myös puhetyöläisillä on oikeus käyttää toimivia välineitä. Kaikki me tunnistamme äänen väsymisen oireet: ne tuntuvat kurkussa, hankaloittavat puhumista ja vievät pahimmassa tapauksessa sairauslomalle. Hyvä puhetekniikka ja äänen huoltaminen säästävät ääntä myös vapaa-ajalle.

Sujuva puhe lisää itseluottamusta. On harmillista joutua huomaamaan, ettei oma ääni toimi kuten toivoisi. Etenkin kun asiantuntijuuden vaikutelma rakentuu suureksi osaksi puheelle: kyse on paitsi sanomasta, myös siitä, miltä ääni kuulostaa ja miten sitä käyttää. Kun puhe kulkee, työntekijällä on edellytykset onnistua. Se näkyy kasvaneena itseluottamuksena, myös ulospäin.

Puhetaidot auttavat toimimaan yhdessä. Kollegan asiakaskohtaamisen ei tarvitse kaikua koko konttorille. Osaava puhuja pystyy säätämään puhettaan tilanteen mukaan. Tarpeet puheen voimakkuudelle ja sävylle voivat olla hyvin erilaiset kokoussalissa ja kehityskeskustelussa. Sopiva lähestymistapa pohjustaa yhteisymmärrystä.

Toimiva ääni helpottaa viestintää. Syyt ja seuraukset menevät kuulijalta ohi, kun hän jännittää, kestääkö puhujan käheä ääni esitelmän loppuun saakka. Ääni voi herättää kuulijassa paitsi myötätuntoa, myös kielteisiä tunteita. Esimerkiksi koulussa tämän on todettu haittaavan oppimista. Kun puhe on häiriötöntä, kuulija voi keskittyä sen sisältöön.

Hyvinvointiin panostaminen on arvostuksen osoitus – työntekijät tulisi nähdä ensin ihmisinä, vasta sitten resursseina. Talouden ei pitäisi olla ensisijainen syy parantaa työoloja. Lopulta sillä on kuitekin vaikutusta myös tehokkuuteen, kun työn tieltä raivataan esteitä.

 

Lisää aiheesta:
Ilomäki, I. Opettajien ääneen liittyvä työhyvinvointi ja äänikoulutuksen vaikutukset. Väitöstutkimus. Tampere: Tampereen Yliopistopaino; 2008.
Vintturi J. Studies on voice production: with a special emphasis on vocal loading, gender, some exposure factors and intensity regulation. Academic dissertation. University of Helsinki; 2001.

Vokologin viisi vinkkiä flunssan hoitoon

Se on taas syksy ja flunssakausi! Tässä omat parhaaksi kokemani lääkkeettömät hoitokeinot – näiden avulla muistat myös ääntäsi.

1. Juo lämmintä juomaa hunajan kanssa

Kun kurkussa on sitkeä köntti limaa, se tekisi mieli yskiä pois. Yskiminen kuitenkin rasittaa äänihuulia, minkä varmasti jokainen kovassa yskässä ollut on kivuliaasti todennut.

Yskittäessä äänihuulet puristetaan napakasti yhteen samalla uloshengityslihaksia aktivoiden. Tällöin äänihuulten alle kertyy painetta. Kun sulku avataan yhtäkkiä, äänihuulet erkanevat ensin kauas toisistaan ja törmäävät sitten kovalla paineella takaisin yhteen. Sekä voimakas yhteen puristaminen että kova törmäyspaine rasittavat äänihuulten herkkää kudosta.

Lämmin juoma tekee limasta vähemmän sitkoista, jolloin se irtoaa helpommin. Yskimiseen ei tällöin tarvita niin paljon voimaa. Kovin kuumaa juomaa kannattaa kuitenkin välttää – äärimmäiset lämpöolosuhteet saattavat ärsyttää tulehtunutta kurkunpäätä.

Hunajan on todettu hillitsevän yskää. Makeutensa ansiosta se myös lisää limaneritystä, mikä osaltaan helpottaa yskimistä.

2. Juo vettä

Vesi pitää yllä elimistön nestetasapainoa. Riittävä nesteytys estää myös äänihuulia kuivumasta. Kun limakalvot ovat kosteat, äänihuulten värähtely toisiaan vasten on kitkattomampaa.

Lasia kannattaa täyttää erityisesti kuumeessa, kun hikoilee tavallista enemmän. Viileä vesi raikastaa, mutta lämmin imeytyy elimistöön paremmin kuin kylmä.

Vedenjuontia kannattaa suosia myös liman poistamisessa jatkuvan yskimisen sijaan. Jos ryit ja köhit terveenäkin, tämä tapa kannattaa opetella äänen säästämiseksi.

3. Käytä vesipiipua

Entä kun kurkku on kuin Kalaharin aavikko? Juotavista nesteistä ei saa välitöntä apua, koska ne eivät kosketa äänihuulia. Nieltäessä sekä äänihuulet että niiden yläpuolella sijaitsevat taskuhuulet asetetaan yhteen sulkemaan henkitorveen johtava tie.

Apteekista saatava vesipiippu on hyvä ja nopea ensiapu äänihuulten kostuttamiseen. Vesipiippuun laitetaan lämmintä, höyryävää vettä. Sitten piipun kautta hengitetään sisään. Koska hengitysilma kulkee äänihuulten läpi, vesihöyry kosteuttaa äänihuulia saman tien. Piipun purlutus on myös aika meditatiivista!

4. Käytä nenäkannua

Tukkoinen nenä tekee olon tukalaksi. Suolavedellä huuhtelu on hellä vaihtoehto nenäsumutteille, jotka saattavat kuivattaa limakalvoja. Jotkut kokevat nenäsumutteiden rasittavan nenän lisäksi ääntä.

Nenäkannuun laitetaan lämmintä vettä ja mitallinen suolaa, jolloin veden suolapitoisuus vastaa kehon suolapitoisuutta eikä tunnu pahalta limakalvoilla. Kannun kapea pää laitetaan sierainta vasten, ja kehoa kallistetaan niin, että vesi virtaa toisesta sieraimesta ulos.

Vesi nenässä tuntuu monesta epämiellyttävältä ajatukselta. Oikealla tekniikalla nenän huuhteleminen ei ole sen kummempaa kuin niistäminen: on vain muistettava hengittää suun kautta. Muista huolehtia myös kannun huolellisesta huuhtelusta! Voit katsoa jutun lopussa olevasta videosta, miten nenäkannua käytetään.

5. Vältä puhumista

Kaikista puhumista helpottavista vinkeistä tässä tulee tärkein: Jos sinun ei ole pakko puhua, pysy vaiti. Huonokuntoiset äänihuulet ovat alttiit vaurioille. Lisäksi limaisina ja turvonneina äänihuulet vaativat värähtelyyn enemmän voimaa kuin normaalitilassa ja rasittuvat. Rasitus saattaa johtaa tulehduksen leviämiseen.

Kuiskaaminen voi tuntua puhumista helpommalta, koska se ei vaadi äänihuulten värähtelyä – äänihuulet puristetaan tiukasti yhteen, ja ilma pusketaan ulos äänihuulten päädyssä sijaitsevan rustoraon kautta. Suosi kuitenkin kuiskaamisen sijaan hiljaa puhumista. Yhteen puristaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljainen ja huokoinen (ns. hypofunktionaalinen) ääntö, jossa äänihuulet eivät kosketa toisiaan lainkaan.

Pikaista paranemista!

Miksi sanatonta viestintää kannattaa harjoitella

Kannustan Aamulehden jutussa harjoittelemaan nonverbaalista viestintää. Ajatus saattaa tuntua aluksi oudolta. Useimmillehan on selvää, että puheen sanallista sisältöä kannattaa harjoitella: esimerkiksi vakuuttavaa puhetta, väittely- ja neuvottelutaitoa tai tarinankerrontaa. On myös helppoa ymmärtää, että äänenkäytön harjoittelu kannattaa: Kun hengitys ja resonanssi ovat tasapainossa, ääni kestää, kantaa ja kuulostaa hyvältä, ja kun artikulaatio on tarkka, kuulijan ei tarvitse pinnistellä saadakseen puheesta selvää.

Mutta että pitäisikö eleitäkin opetella? Kuulostaa vilunkipeliltä, eikös ne eleet tule ihan luonnostaan? No niinhän ne suureksi osaksi tulevatkin ja hyvä niin. Olisi mahdotonta miettiä ja muunnella jokaista elettään tilanteeseen sopivaksi. Sillä tavoin toimiva ihminen vaikuttaisi epäaidolta, teeskentelevältä. Ja kun olet sanojesi takana ja innostunut asiastasi, eleet, ilmeet ja äänenpainot yleensä luonnostaan tukevat sanojesi sisältöä.

Mutta mihin sitten tarvitaan eleiden opettelua? Ensinnäkin, olemme usein turhan kitsaita nonverbaalisessa ilmaisussamme. Puheentutkija Teija Waaramaa (2009) kirjoittaa: ”Vastaanottaja kokee useimmiten neutraaliksi tarkoitetun viestin negatiiviseksi, sillä puhe ilman minkäänlaista positiivista sävyä ymmärretään helposti tylyksi.” Siksipä myönteiseksi tarkoitettua viestiä kannattaa höystää myönteisillä eleillä ja äänensävyillä, jolloin viesti menee varmemmin perille halutunlaisena.

Toiseksi, olemme aivoiltamme yhä paljolti samanlaisia kuin metsästyksellä ja keräilyllä elantonsa hankkineet esivanhempamme. Muinaisina aikoina on pitänyt salamannopeasti tulkita satunnaisen vastaantulijan eleistä, onko hän ystävällismielinen vai pitääkö paeta tai taistella. Sen takia kova ääni, äkkinäiset liikkeet tai pitkä tuijotus saatetaan tulkita uhkaaviksi ja korkealta alaspäin puhuminen voi vaikuttaa dominoivalta. Tasa-arvoiseen viestintään pyrittäessä kannattaa siis säätää äänenvoimakkuutensa tilanteen mukaan, katsoa silmiin sopivassa määrin ja asettua tilassa keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.

Ota tietoisesti erilaiset ilmeet, nyökkäykset, äänensävyt, sekä käsien ja tilan käyttö osaksi viestintääsi! Ne muuttuvat vähitellen luontevaksi osaksi ilmaisuasi. Lisää vinkkejäni rakentavaan elekieleen voit lukea mainitusta Aamulehden jutusta.

Leipäjonoretoriikkaa ja perhetarinoita: SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden puheet analyysissa

”Yleensä politiikassa pärjää se, jolla on paras tarina”, totesi Timo Soini Helsingin Sanomien mukaan Davosin talousfoorumin paneelissa. Kannattaa höristää korvia, onhan Soini paljolti juuri retorisilla taidoillaan nostanut puolueensa huipulle, parhaimmillaan vuonna 2015 maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja itsensä ulkoministeriksi.

Kuluneena viikonloppuna SDP:n puoluekokous valitsi puolueelle puheenjohtajan seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Ennen vaalia ehdokkaat Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen saivat kukin pitää kymmenen minuutin innostuspuheen. Puheet ovat nähtävissä täällä, alkaen kohdasta 6:19. Kenellä on paras tarina?

Ensimmäisenä puhujanpönttöön astuu Timo Harakka. Ensimmäisen kauden kansanedustajana hän ei ole yleisölle kenties yhtä tuttu kuin muut kokelaat. Entisenä vihreiden kansanedustajaehdokkaana hänen demariutensa aitoutta ehkä epäillään. Toisin sanoen Harakan eetoksessa on puutteita (lue tarkemmin eetoksesta edellisestä blogitekstistä). Pystyykö Harakka muuttamaan varovaiseksi tiedetyn  puoluekokousväen asenteita?

Harakka on koostanut puheensa huolella ja se sisältää kaksi omakohtaisia tarinaa. Niistä ensimmäisessä hän käyttää omaa nousuaan köyhästä kodista nykyiseen asemaansa esimerkkinä sosiaalidemokraattisen liikkeen saavutuksista. Tarina paitsi ylistää puoluetta, myös pönkittää kertojan uskottavuutta demarina.

Toinen tarina kertoo Harakan lapsista, jotka vaaleja leikkiessään ovat keksineet hauskat nimenväännökset muille puheenjohtajaehdokkaille. Harakka nauraa yhdessä yleisön ja kilpakumppaniensa kanssa ja hieman liikuttuukin. Myös tämä tarina palvelee montaa tarkoitusta ja vahvistaa puhujan eetosta: se viihdyttää yleisöä samalla luoden Harakasta kuvaa sympaattisena ihmisenä ja tavallisena perheenisänä.

Antti Rinteen esiintymistaitoja on arvosteltu toistuvasti koko hänen puheenjohtajakautensa ajan. Esimerkiksi Jari Sarasvuo kiinnitti radio-ohjelmassaan huomiota Rinteen ”laiskaan diktioon” eli puutteelliseen ääntämykseen. Timo Harakka on useasti toistanut, myös tämän tilaisuuden puheessaan, että puolueen viesti pitää esittää selkeästi, minkä voi ymmärtää epäsuoraksi Rinteen puhetaidon arvosteluksi. Kun istuva puheenjohtaja nyt astelee lavalle, hänellä on tuhannen taalan paikka ottaa kritiikiltä pohja pois.

Kaikkien yllätykseksi Rinne ei kapuakaan puhujanpönttöön vaan hakee langattoman mikrofonin ja asettuu puhumaan lavan etureunalle. Hänellä ei ole paperia kädessään ja hän aloittaa sanomalla, ettei ole kirjoittanut puhetta vaan aikoo kertoa tarinan. Lupaava alku!

Rinne kertoo vierailleensa Heikki Hurstin ”leipäjonossa” ja kuvailee sen lohduttomia tunnelmia. Varsinainen tarina kertoo Rinteen ystävästä, joka vei ruokakassien jaosta myöhästyneen iäkkään miehen omalla kustannuksellaan syömään. Rinne takeltelee muutaman kerran, ja puheen sisältö on melko ennalta-arvattava. Eväät taitavat loppua hieman kesken, sillä puhe kestää vain viisi minuuttia sallitusta kymmenestä.

Rinteen puheen suurin ansio ei ole niinkään sisällössä kuin esitystavassa. Hän ei puhu paperista ja pystyy siksi pitämään katkeamattoman katsekontaktin yleisöönsä. Hän ei seiso puhujapömpelin suojissa vaan lähellä yleisöään. Puheen kieli on luontevaa ja vaikutelma välitön. Kokousväki tietää varsin hyvin Rinteen haasteet puhumisessa ja osaa varmasti arvostaa hänen rohkeaa vetoaan.

Viimeisenä on vuorossa Tytti Tuppurainen. Tuppuraisen tavoitteena puoluejohtajakisassa on profiloitua niin kotimaiset kuin kansainväliset asiat hallitsevana poliitikkona, jossa on ainesta pääministeriksi. Ilkka kirjoittikin, että pääministerinäkökulma saattaa yllättäen kääntyä Tuppuraisen eduksi. Onnistuuko Tuppurainen esiintymään niin vakuuttavasti, että puolueaktiivit pystyvät näkemään edessään tulevan pääministerin?

Näyttääkin siltä, että Tuppurainen pyrkii luomaan kuvaa tulevasta valtiomiehestä. Hän käsittelee pitkään kansainvälistä politiikkaa ja ehdokkaista ainoana pohtii, mitä tulevalta pääministeriltä vaaditaan. Tuppuraisen siirtyessä kotimaan politiikkaan hänen asiaosaamisensa tulee selväksi, kun hän viljelee byrokraattisia termejä kuten ”subjektiivinen päivähoito-oikeus” ja ”vanhustenhuollon hoitajamitoitus”. Viimeinen kurotus yleisön puoleen käytännön esimerkkien muodossa jää kuitenkin puuttumaan.

Kuuden minuutin kohdalla Tuppurainen muuttaa äänensävyään intiimimmäksi ja vaihtaa yksikön ensimmäiseen persoonaan. Hän vihjaa, että on jotain enemmän kuin arkisten asioiden hoitaminen, jotain, joka on saanut hänet pysymään puolueessa kohta kaksikymmentä vuotta. Höristän korviani: Mitähän se on? Nytkö puhuja viimeinkin pistää itsensä likoon ja kertoo omakohtaisen tarinan? Mutta ei. Ajatuskulku huipentuu lauseeseen ”sosiaalidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin” ja laimeisiin aplodeihin. Koko puheessa ei ole tarinan tarinaa.

Retoriikassa, kuten politiikassakin, lopputulos ratkaisee. Rinteen (52 prosenttia äänistä) leipäjonoretoriikka vei tällä kertaa voiton Harakan (32 prosenttia) tunteellisista perhetarinoista, ja tarinaton Tuppurainen (11 prosenttia) jäi nuolemaan näppejään. Harakan toistelema ”riskittömyys on riski” ei vakuuttanut riittävän montaa kokousedustajaa äänestämään riskivaihtoehto Harakkaa.

Olisi kuitenkin naiivia luulla, että viime hetken puheet ratkaisivat vaalin. Vaikuttaminen on pitkälti tehty jo etukäteen kulisseissa. Silti puheita ei kannata väheksyä. Puheenjohtajan pitää artikuloida kirkkaasti televisiolamppujen paahteessa, hallita äänenpainonsa toimittajien ristitulessa, voittaa kansalaisten sydämet niin digitaalisilla kuin asfalttisilla toreilla, kyetä selätyksiin kabinettien verbaaliväännöissä, innostaa massat uurnille, ja paljon muuta. Se, joka osaa tiivistää viestinsä mieleenpainuviksi tarinoiksi, on vahvoilla.

Ensi kesäkuussa on Perussuomalaisten puoluekokouksen vuoro. Ennen sitä nähdään, hakeeko Soini vielä jatkoa puheenjohtajuudelleen ja löytyykö jäsenistöstä riskinottokykyä asettua ehdokkaaksi. Sillä, joka pystyy haastamaan Soinin tai nostamaan puolueen kannatuksen nykyisestä alle kymmenestä prosentista lähellekään huippukauden lukemia pitää todellakin olla paras tarina.

Trumpin eetos

Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisten aikaan ihmiset ympäri maailmaa ovat kuunnelleet korvat höröllään uuden presidentin lausuntoja. Yhdysvalloissa mielipide on jakautunut: toisten mielestä Donald Trump on kaivattu kansan puolestapuhuja, toisten mielestä härski populisti.

Retoriikassa kutsutaan eetokseksi sitä kuvaa, jonka kuulija mudostaa puhujasta tietyssä puhetilanteessa. Kuva rakentuu puhujan asiantuntijuuden ja luonteen sekä hänen yleisöä kohtaan osoittamansa asenteen perusteella. Eetos kertoo puhujan uskottavuudesta ja on siten yksi vaikuttamisen keinoista.

Vaikka eetos muodostuu esiintymisen aikana, siihen vaikuttavat kuulijan aiemmat käsitykset puhujasta, esimerkiksi puhujan tausta ja varhaisemmat sanomiset ja teot. Esiintyminen voi vahvistaa jo muodostunutta kuvaa tai sitten muuttaa sitä. Eetos ei siis ole yhdellä esiintymisellä ansaittu muuttumaton tila, vaan jatkumo, johon kaikki puhujan esiintymiset vaikuttavat.

Puhujan yleisö on tuskin koskaan yhtenäinen joukko, ja tämän takia eetoksia on puhujalla useampia. Sama puhuja voi olla toiselle sankari, toiselle tekopyhä juonittelija.

Trump esiintyi virkaanastujaisissaan samalla tyylillä kuin koko vaalikampanjansa ajan. Hän ei ottanut omakseen presidentin roolille ominaista, sovittelevaa ja hillittyä puhetapaa. The Washington Post uutisoi, että ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuheessa esiintyivät esimerkiksi sanat verilöyly, vuotaa verta ja hautakivi.

Trump kritisoi kovin sanoin edeltäjäänsä ja muita poliittisia vallanpitäjiä: he jaksavat valittaa, mutta eivät saa mitään aikaan. Virassaan aloittava presidentti lupasi, että hänen avullaan Amerikka saa takaisin työpaikkansa, rajansa, vaurautensa ja unelmansa.

Esiintymisellään Trump osoitti, ettei presidentin rooliin astuminen muovannut häntä joustavammaksi tai taivuttanut häntä kumartamaan auktoriteetteja. Pitäytymällä tyylilleen uskollisena hän teki näkyväksi etäisyyden itsensä ja kritisoimansa poliittisen eliitin välillä. Trump vahvisti siis esiintymisellä eetostaan niin kannattajiensa kuin vastustajiensa joukoissa.

Liike-elämässä tällainen eetos näyttää tuottaneen tulosta. Sitä hyödyntäen Trump on myös onnistunut vakuuttamaan äänestäjänsä. Mutta auttaako se häntä saavuttamaan ne kunnianhimoiset tavoitteet, jotka hän on asettanut presidenttikaudelleen? Kulloisenkin kuulijan ratkaistavaksi jää, vakuuttaako Trump.